Korkein hallinto-oikeus arvio kiinteistöverotusta päätöksessään

KHO arvio kiinteistöverotusta päätöksessään KHO:2020:105, jossa yhtiö oli vuonna 2010 ostanut julkisessa tarjouskilpailussa kaupungilta vuokratontilla sijaitsevan rakennuksen maanvuokraoikeuksineen 1 365 000 euron kauppahinnalla. Yhtiön omistusaikana aina verovuoteen 2015 saakka rakennuksen kiinteistöverotukset oli toimitettu normaalisti arvostamislain 32 §:n mukaisesti käyvän arvon perusteella, ja rakennuksen verotusarvona oli käytetty sen hankintahintaa. Verovuoden 2016 kiinteistöverotuksessa rakennuksen verotusarvoksi oli vahvistettu noin 3,3 miljoonaa euroa rakennuksen ominaisuustietoihin perustuvien laskentaperusteiden mukaisesti.

Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että arvostamislain 32 §:n mukaan kiinteistön käypä arvo muodostaa kiinteistön verotusarvon enimmäismäärän. Siirtyminen arvostamislain  32 §:n mukaisesta arvostamisesta takaisin laskennalliseen, kiinteistön ominaisuustietoihin perustuvaan arvostamiseen edellytti, että kiinteistön käyvän arvon omistajan hallussa tai sen todennäköisen luovutushinnan oli selvitetty nousseen aina kiinteistön laskennallisen verotusarvon osoittamaan arvoon.

Tapauksessa ei ilmennyt mitään sellaista yhtiön Verohallinnolle antamaa tietoa taikka Verohallinnon sivullisilta saamaa tietoa tai hankkimaa muutakaan selvitystä, jonka perusteella Verohallinnon olisi katsottava voineen vuoden 2016 kiinteistöverotusta toimittaessaan arvioida rakennuksen käyvän arvon nousseen verotusarvona käyttämäänsä noin 3,3 miljoonaan euroon.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että rakennuksen verotusarvon nostamiselle ei ole ollut perustetta. Ilman eri selvitystä rakennuksen verotusarvoa ei ollut pidettävä sen hankintahinnan mukaista arvoa 1 365 000 euroa suurempana.

Kiinteistöverolaki 15 §, 16 § (253/2012) 1 momentti ja 3 momentti sekä 22 § 3 momentti (253/2012). Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 28, 30 ja 32 §

Lähde: KHO kotisivut

 

« Takaisin